Murujan noroja I ilmestyi huhtikuussa 2008. Kokosimme yksiin kansiin seitsemäntoista tarinaa neljältä kirjoittajalta. Haluamme tarjota mukavia lukukokemuksia ennakkoluulottomalle lukijalle.

Kun neljä kirjoittajaa tuottaa kirjan, voi varmasti jo aavistella, että sisällöstä tulee arvaamaton. Kirjoittajia yhdistää vain   halu kirjoittaa ja kertoa tarinoita. Ja niinpä nämä kootut tarinat liikkuvatkin sujuvasti jossain scifin ja romantiikan välimaastossa. Luvassa on siis lukukokemus, johon on lähdettävä mukaan avoimin mielin.

• ISBN 978-952-67039-0-9
• Meidän hintamme 18,50
• Katso myyntipisteet 
• Murujan noroja II aineistohaku käynnissä 
• Kirjoittajahintaiset tilaukset  Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.

KIRJASSA MUKANA SEURAAVAT KIRJOITTAJAT:

Hanna Hällsten:

Olen kirjoittanut lapsesta asti, ja kun en vielä osannut kirjoittaa, kerroin kaikenlaisia satuja. Sitten kun opin muodostamaan kirjaimia ja niistä sanoja, aloin tehdä tarinoita paperille vain koska halusin, eikä kirjoittaminen koskaan ollut vastenmielistä. Edelleen se on ainoa asia, jonka hallitsen hyvin, esimerkiksi koulussa.

Joskus en kirjoita mitään pitkään aikaan. Kaikki luova tarvitsee syntyäkseen jotakin, mikään ei ilmesty tyhjästä. Jollei mitään tapahdu moneen kuukauteen, en myöskään kirjoita. En halua istua kynä kädessä ja miettiä: "Mitä nyt?" Haluan, että teksti syntyy melkein itsestään. En tiedä, mitä siinä tapahtuu.

En koskaan ajattele sanoja. Että ovatpa ne ihmeellisiä. Enemmän ajattelen tunnelmaa, jonka olen saavuttanut. Ajattelen, että haluaisin saada sen paperille. Tarve kuvata jotakin tunnetta, sisäistä maailmaa, on pakottava. Siitä ei pääse eroon kuin ilmaisemalla, mitä sielussa on.

Birkitta Örn:

Hei. Olen Birkitta Örn (ent. Latvasalo) Vantaalta. Opittuani lukemaan, kirjallisuus vei minut mukaansa. Lapsuudestani muistan erityisesti kesäyöt, jolloin muiden nukkuessa, luin luonnon valossa koko yön aamuun asti. Äitini ihmettelikin usein unenlahjojani, kun olisin mieluisasti nukkunut vastaavasti kesäpäivät.

Kouluaikoina nautin erityisesti äidinkielen tunneista ja luovista hetkistä, jolloin oli vapaus kirjoittaa mielikuvitusta käyttäen. Mielikuvitukseni on usein ollut pelastukseni, joskus se on johdattanut iloisesti harhaan ja mitä erilaisimpiin kommelluksiin, jotka jälkikäteen useimmiten ovat saaneet aikaan hersyvät naurut.

Oma voimanläheeni on ollut kirjoittaminen, runojen ja tarinoiden kiehtova maailma, jossa voin vapaasti tulkita tunnelmia ja unelmoida asioista, jotka muutoin jäisivät kokematta. Tärkeintä tarinoissani ja runoissani on tuoda esille kauneutta, ja ennen kaikkea huumoria vastapainoksi kiireiselle ja vaativalle elämällemme.

Lasteni syntymän jälkeen, annoin satujeni aarrearkun avautua. Saduissani kauneus, hellyys ja rohkeus ovat hyveitä, jotka peittoavat mennen tullen lasteni pelot ja murheet. Olen kirjoittanut sinulle muutaman runon ja novellin, toivon että pidät niistä. Terveisin: Kitta

Jonne Terho:

Olen syntynyt Noormarkussa 1984 tällä hetkellä asun Kiukaisissa. Esikoisteoksen Ihmisestä itsestään julkaisin Pilot kustannuksen kautta 2006 syksyllä. Romaanin Todellisen kasvot julkaisin Bod:in kautta tammikuussa 2008.

Kirjoitan proosaa ja runoja. Kirjoitan mielikuvista, ajatuksien salaisimmista sopukoista. Yritän kirjoituksillani avata mielen labyrintin ovia. Kirjoitan tunteista, kirjoitan kaikesta mitä homo sapienssin päässä tapahtuu.  Lue minusta lisää tästä

Jeni Männistö:

Etunimestäni huolimatta olen aivan tavallinen suomalainen Elovena-tyttö Helsingistä. Jostain syystä vanhempani keksivät hiukan erikoisen nimen tuohon aikaan, eli vuonna 1976. Olen elänyt nimeni kanssa aallon huipusta syvyyksiin ja kirjoittaminen on yksi intohimoni. Ikioman taidon kirjoittaa keksin vasta muutama vuosi sitten sattumalta. Päiväkirjaa olen pitänyt jo lapsena.

Maalaaminen ja taiteet ovat taas jo pienestä asti olleet lähellä sydäntäni, samoin kuin eläimet ja luonto. Niistä ammennan voimaa elämääni samoin kuin kirjoittaessani tunteita ja havaintoja ympäristöstäni. Runot ovat minun tapani kirjoittaa ja niitä olen valinnut tähän teokseen yhteensä seitsemän kappaletta.

Ette saaneet siis minua kiinni ensimmäisessä sanassani kirjoitusvirheestä. On yleistä epäröidä etunimeni edessä. Japanin kielessä se tarkoittaa valuuttaa.

En ole varakas, en ole köyhä. Työskentelen turvallisesti Helsingin kaupungin palveluksessa ja toimin vapaaehtoisena mm. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä. Oi, sieltä saisikin monta tarinaa paperille. Katsotaan mihin tämä kirjoittaminen minut vielä vie mennessään.